Olen miettinyt useamman pääsiäisen toimivaa tapaa koristella pajunoksia lasten kanssa. Mitä pienempi lapsi, sitä enemmän aikuinen joutuu panostamaan hommaan ja se näkyy lopputuloksessa: aikuisten koristelemia virvonvarvon -oksia. Viime vuonna 3-vuotias jaksoi sen hetken aikaa valita höyheniä ja kertoa mihin äiti ne kiinnittää. Sen pidemmälle ei mielenkiinto riittänyt sillä teipillä kiinnittäminen ei ottanut onnistuakseen millään rautalangasta puhumattakaan. Siispä äiti askarteli hienoja oksia.
Naamakirjan puolella joku vinkkasi seuraavanlaisesta ohjeesta, joka oli pakko laittaa testiin työpaikan 1-3 -vuotiaiden lasten kanssa ja täytyy sanoa, että toimii kuin höyryjuna! Suorastaan ihastuttavan lumoava projekti, joka kesti tasan yhtä pitkään kuin lapsen mielenkiintokin, mutta tulos oli sykähdyttävän kaunis
Tarvitset:
- Pajun oksia (tai muita risuja jos lajintunnistus on samaaluokkaa allekirjoittaneella)
- Yleisliimaa
- Silkkipaperisilppua (lapset mielellään hoitavat sen silppuamis-osion)
- Hyöheniä
- Roskapussi tms.keskikokoinen muovipussi
Silppua silkkipaperia pussiin ja heitä joukkoon reilu kourallinen höyheniä. Levitä liimaa pajunoksaan joko suoraa pullosta tai anna lapsen sivellä sitä reilusti oksaan pensselillä.
Laita liimainen oksa pussiin koristeiden kanssa ja sulje pussin suu oksan ympärille napakalla otteella. Anna siis lapsen käteen oksa, jonka ympärille pussi on laitettu. Mitä suuremmat oksat, sen isompi pussi kannattaa ottaa. Sitten vain annat lapselle luvan heiluttaa kädessään olevaa pussikeppiä. Tadaa: pussin poistamisen jälkeen teillä on kaunis, koristeltu virvonvarvon -oksa ja ihan muksun itsensä tekemänä. Oksa asetellaan vaikka maljakkoon ja annetaan kuivua kunnolla. Samaa pussia voi käyttää puolenkymmentä kertaa kunhan lisää sinne välillä koristeita. Sen jälkeen pussin voi kääntää ympäri jotta sinne jääneet koristeet saa irti. Niiden annetaan kuivua ja ne voi käyttää uudessa puhtaassa pussissa seuraavalla kierroksella.
Perhekuperkeikka on Oulun kaupungin ja yhteistyökumppaneiden järjestämä vapaan liikunnan hetki vanhempien valvonnassa. Keväästä 2008 lapset ja vanhemmat ovat voineet nauttia liikunnan riemusta Ouluhallilla tiistaina aamupäivisin ja sunnuntaina iltapäivisin. Perheen koosta riippumatta huvi maksaa vain 5e/perhe ja on kyllä hintansa arvoinen. Kuperkeikka ei ole siis mikään uusi juttu, mutta niin hauskaa siellä on, että tapahtumasta täytyy kanssaleikkijöitä muistutella.
Täytyy myöntää, että valitettavan usein sitä itsekin unohtaa tämän mahdollisuuden olemassa olon.
Mitä 5 eurolla sitten saa? Lasten rajattoman riemun neljällä eri liikuntasektorilla, jotka on jaoteltu toimintojen mukaan. Halli on jaettu keskeltä kolmeen eri lohkoon väliverhoilla. Kulkusuunnasta vasemmalla on polkupyörien ja potkulautojen ihmemaa. Keskellä voi pelata sählyä, koripalloa, jalkapalloa, häntäpallolla - siis kaikilla mahdollisilla palloilla. Oikealla viihtyvät etenkin pienet lapset, sillä sinne on tuotu pari pomppulinnaa, leikkivarjoja, erilaisia palikoita, palapelejä, hulavanteita, puomeja jne. Hallin takaosassa taas viihtyvät isommat lapset, joille tarjolla on telinevoimisteluvälineistä koottu taitorata kiipeilylle, hypyille, tasapainolle jne. Ainahan voi juosta kilpaa ratoja pitkin vaikka koko huushollin ympäri.
Aivan erityisen jumppareissusta saa ottamalla mukaan hyvät eväät. Juomapulloon vettä tai mehua, rusinoita, välipalakeksejä, hedelmiä ja muuta sellaista. Eväsretki leikkipuistoon sisätiloissa - on kai melkoisen kuvaava kuperkeikan osalta. Kaikkein hauskinta on koota mukaan useampi kaveriperhe ja järjestää liikunnallinen iltapäivä koko porukalle pienellä vaivalla ja rahalla.
Emme ole vielä ehtineet tutustua muihin Oulun alueen kuperkeikkoihin. Oulunsalossa, Kiimingissä ja Ylikiimingissä järjestetään kuperkeikkatapahtuma noin kerran kuukaudessa yhteistyössä MLL:n ja Ylikiimingin Nuijamiesten kanssa. Alla vielä tiivistettynä tietoa tapahtuma-ajoista ja paikoista, jotka on koottu suoraa Oulun kaupungin liikuntapalvelujen sivuilta:
Ouluhallin Kuperkeikka:
Tiistai aamupäivisin klo 9.30-11 10.5 saakka (ei kuitenkaan 8.3, 12.4 ja 26.4)
Sunnuntaisin klo 16.30-18.30 3.4 saakka
Hinta 5e/perhe
Kiimingin Kuperkeikka Ylikylän koulun liikuntasalissa:
Kerran kuukaudessa sunnuntaisin 6.3 ja 3.4 klo 15-17
Hinta 2e/perhe
Yli-Kiimingin Kuperkeikka Harjunkaaren salissa:
Kerran kuukaudessa sunnuntaisin 21.2 ja 20.3 klo 15.30-17.3
Hinta 2e/perhe
Oulunsalon Kuperkeikka Liikuntakeskuksen isossa salissa:
Lauantaina kerran kuukaudessa 20.2, 19.3, 16.4, 14.5 klo 16.30-18.30
Hinta 2e/perhe
Kuukausi ilman facebookia, instagramia ja pinterestiä sujui vaihtelevissa tunnelmissa. Jälkikäteen voisi luonnehtia ajan kuluneen nopeasti, mutta ei se tainnut näyttää siltä pari postausta ja viikkoa aiemmin. Täytyy myöntää että somettomuus oli huolestuttavan hankalaa.
1.2.2016 klo 00.00 en istunut teemuki kourassa käyttäjätunnuksia näpyttelemässä kuten olin suunnitellut. Olin nukkumassa. Tässä iässä mikään ei ole niin tarpeellista ja nautinnollista kuin hyvät yöunet - paria muuta asiaa lukuunottamatta. Aamulla klo 7 alkanut työvuoro hillitsi myös innokkuuttani hommata norsun korvien kokoiset silmäpussit muiden somejulkaisujen lukemisesta. Yhden nautinnollisen hetken vietin kuitenkin yöllä, kun heräsin tarkistamaan herätyskellon vieterin pituutta: samoilla silmillä ihan vain vilkaisin instagramia ja tykkäsin kavereiden kuvista. Sittem uni taas vei.
Koko päivän olin yllättävän hyvällä ja euforisella tuulella. Johtunee siitä, että tavoite tuli saavutettua ilman repsahduksia. Nautiskelin someista pieninä paloina aamukahvilla, kahvitauolla ja työpäivän jälkeen. Kaikkein tärkeimmältä tuntui saada tietää, mitä lähimmät ystävät ovat lakon aikana päivittäneet vaikka olin tavannut heitä livenä aivan vasta. Paljon ihania hyvän mielen päivityksiä ja kuvia tuli selattua parin päivän aikana. Yllättävää kyllä, silmiini ei pompannut yhtään sanaväkivaltaa pursuavaa viestiketjua, mutta voi olla että lueskelin juttuja vaaleanpunaisten lasien läpi. Tai sitten muutkin ovat jo kyllästyneet pureksimaan paskaa jatkuvalla syötöllä.
Kannattiko hyvää odottaa? No joo ja jaa. Onhan se hyvää, mutta ei niin hyvää kuin kuukauden ajattelin sen olevan. Tämä fiilis lienee tuttu kaikille jotka viettävät jonkunlaista tonta tai töntä. On ollut mukava päästä sisään omiin verkostoihin kunnolla, mutta ei selkäni takana ole tapahtunut mitään tajunnan räjäyttävää. Enemmän asioita on tullut suunniteltua ja jaettua ilman someja. Tuorein silmin omaa faceseinää selatessaan tulee sellainen olo, että paljon turhaa voisi poistaa uutisvirrastaan niin kuin vaikka esimerkiksi erinäiset osta/myy/vaihda-sivustot, mutta toisaalta olen tehnyt pari täydellistä heräteostosta niiden kautta. En uskalla jättää niitä pois etten menetä elämäni tilaisuutta!
Postauksen kuvituksessa jatkan tähän sarjaan vakiintuneella käytännöllä eli lapin lumisilla kuvilla, joita haluaisin oppia ottamaan paremmin. Joku kuvauskurssi voisi olla paikallaan. Someen palanneena harkitsen tässä blogille perustettavia face-sivuja, joiden kautta uusien kirjoitusten seuraaminen olisi vaivattomampaa. Uusia tekstejä syntyy tällä puolelle jatkossakin säännöllisen epäsäännöllisesti, joten kiitos teille jotka jaksatte tässä vaihtelevassa kyydissä mukana.
Yllätimme viime lauantaina viimeisillään raskaana olevan ystävämme vauvakutsuilla. Annoimme tulevalle isälle kunniatehtävän pitää puolisonsa kotona lauantai-iltapäivänä klo 16 alkaen. Salapoliisin työnä hän myös etsi yhteystiedot niille ystäville, joita itse en entuudestaan tunne. Hieman sovitun ajankohdan jälkeen karautimme tulevien vanhempien talon pihaan. Koiraa ulkoiluttanut kohdehenkilö saapui ihmettelemään saattuettamme ja liikuttui silminnähden kuullessaan, että hänen vauvakutsunsa alkaa nyt.
En ole koskaan aiemmin tehnyt masukakkua tai puuhaillut sokerimassasta muuta kuin koristeita ja yhden epäonnistuneen prinsessakakun. Kunnianhimoinen tavoite siis, etten sanoisi, kun päätin ottaa sen nyyttäriosuudekseni. Onneksi juhliin oli tulossa omia läheisiä ystäviä, joille voisin tarjota vaikka Pappilan hätävaraa, jos kaikki kauhuskenaariot kävisivät toteen. Babyshower cake -hakusanalla löytyy muuten aivan video-opastusta kakun tekemisestä. Nopealla vilkaisuilla ne näyttivät olevan jenkkityylisiä kakkuja eli suklaa tms. kakkupohjan osien väliin hivautettiin kerros creemiä ja päälle marsinpaania. Kakkupohjista saatiin sopivan mallisia paistamalla ne keraamisissa kulhoissa.
Muutama pohdintakierros mietintämyssy päässä toi ajatuksen kokeilla kakkua charlotte-tyyliin, siis kermatäytettä hyydyttämällä. En jaksanut tehdä erikseen kääretorttuja eivätkä kaupan valmiit vastaa makuvaatimuksiani, joten oikaisin pikkuisen tässä mutkassa ja paistoin pari pellillistä kääretorttupohjia ja asettelin ne jäähtyneenä tuorekelmulla vuorattuihin kulhoihin. Suurimmasta tuli massu, kahdesta pienemmästä tissit. Pienenä erikoisuutena vielä se, että tisseistä tuli kokonaan gluteenittomat ja maidottomat, joten erikoisruokavaliot huomioitiin samalla kertaa. Kannattaa kuitenkin tarkistaa se, minkäasteisesta ruokarajoitteesta on kyse, sillä kyllähän eri osat ovat tässä kakussa kosketuksissa keskenään. Pahasti allergisen ratkaisu tämä ei ole.
Gluteeniton kääretorttupohja:
4 kananmunaa
1 1/2 dl sokeria
1 dl perunajauhoja
1/2 dl mantelijauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita keskenään kuivat aineet ja siivilöi ne vaahdon joukkoon. Kääntele varovasti sekaisin. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille ja tasoita se. Paista 225 asteessa noin 8-10 minuuttia. Seuraa paistumista ettei torttu pääse palamaan.
Kakkuun riittää yksi gluteeniton pohja
Kääretorttupohja:
4 kananmunaa
1 1/2 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
1/2 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
Valmista kääretorttupohja samaan tapaan kuin gluteeniton versio yll. Jos teet 1 gluteenittoman pohjan, riittää isoon masuun 2 tavallista eli ohje x2. Jos gluteenittomuutta ei tarvitse huomioida, tee 3 tavallista pohjaa.
Vuoraa kulhot (1 iso, 2 pientä) tuorekelmulla pohjien jäähtyessä. Tee täytteet oman makusi mukaan. Minun versioni oli aikatauluongelmien vuoksi hyvinkin pelkistetty:
1. Masu-osion täyte:
4 dl kuohukermaa vaahdoksi vatkattuna
n. 300g pakastemansikoita
5 liivatelehteä
vaniljasokeria ja sokeria maun mukaan
Laita liivatelehdet veteen likoamaan. Sulata mansikat ja yhdistä kermavaahtoon. Mansikoiden määrä on makuasia: kuinka mansikkaisen täytteen haluat. Mukaan voit lisätä vaikkapa skyrin granaattiomenarahkaa tms. jos haluat. Määritä täytteen makeus sokereilla. Kuumenna mansikoista irronnutta mehua tms. kiehuvaksi ja liota liivatteet sen joukkoon. Jäähdytä hetki ja lisää täytteeseen.
Jos teet saman täytteen koko kakkuun, testaa riittääkö tämä määrä myös tisseihin. Kulhojen koosta riippuen et välttämättä tarvitse enempää täytettä.
2. Tissien maidoton täyte:
1 dl alpron vaahtoutuvaa soijavalmistetta
1 dl alpron soijajugurttia maustamaton tai haluamallasi maulla
n. 100g mansikoita
vaniljasokeria ja sokeria makusi mukaan
3 liivatelehteä
Makuasioissa pätenee samat säännöt kuin yllä, samoin työjärjestyksen suhteen. Liota, vaahdota, mausta ja lisää liotettu liivate.
Vuoraa suuren kulhon pohja ja reunat kääretorttupohjalla. Tässä kohtaa sivelin päälle ohuen kerroksen lettuhilloa. Pohjaa kannattaa myös kostuttaa aavistuksen verran vaikkapa kivennäisvedellä. Kaada täyte kulhoon jäävään kuoppaan ja leikkaa toisesta normi kääretorttupohjasta kansi päälle. Käännä reunojen yli tuleva tuorekelmu jämäkästi pohjan yli tai tee se kokonaan uudella kelmupalalla.
Kahteen pieneen kulhoon käytetään gluteeniton torttupohja, hillo ja kostutus sekä maidoton täyte. Leikkaa pohjat samasta tortusta ja suojaa teos kelmulla.
Anna hyytyä jääkaapissa ainakin yön yli. Omassa tapauksessani hyytyminen sai kestää melkein vuorokauden, sillä puolivalmis kakku matkusti muutaman sata kilometriä pohjoiseen tässä välissä. Sommittele kakut tarjoilualustalle ja kippaa ne rauhallisesti sen päälle. Kakut irtoavat kelmusta varovasti vetämällä.
Muotoile masua leikkaamalla paremman malliseksi, sillä raskausmaha ei ole symmetrinen pallo. Leikkausjätteellä voit täyttää tissien ja masun väliin jäävän kolon, mutta muista mainita siitä syöjille, jotta gluteenittomat ja maidottomat juhlijat tietävät keskittyä tissien yläosaan.
Päällystä kakku esimerkiksi vaniljacreemillä. Se pitää sokerimassan pidempään hyvänä ja sillä voit tasoittaa raskausarpien näköiset juovat ym. kolot kakustasi. Tissien kohdalla sama tehtiin alpron vaahtoutuvalla soijavalmisteella, jota ryhditettiin tomusokerilla.
Sokerimassan käyttöön löytyy miljoona parempaa ohjetta, joten tyydyn totemaan, että varaa massaa mieluummin todella paljon liikaa kuin liian vähän. Liian ohueksi kaulittu kuorrute hajoaa käsiteltäessä helposti. Kuviot mekkoon olen tehnyt silikonialustalla, jota tuo kaunis kukka/sydänkuvio koristaa. Sydämmet nostin enemmän esille sinisellä tomuvärillä ja massa asettui kivasti hieman epäsymmetrisesti toiselle puolelle. Lopuksi siistin ylimääräisen massan yläosasta pois, mutta jätin helman liehuamaan kauniisti.
Kakun kuljettaminen oli operaatio jo itsessään, sillä se ei mahtunut yhteenkään kakkukupuuni ja sitä piti liikutella 50km autossa ennen tarjoilua. Lopulta pelastukseksi tuli lelulaatikko, jonka pesin ja vuorasin lakanoilla. Kakku pysyi tukevasti paikoillaan ja kuljetuksen ajaksi sain kannen päälle. Älä kuitenkaan säilytä tällaista kakkua kuvun alla jääkaapissa sillä se vetisyttää sokerimassa.
